Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
2.5.2012
In praise of Slow
Tämä aihe ansaitsee suuremman kuvan. Suosittelen kirjaa kaikille, joiden elämä tuntuu hektiseltä ja stressaavalta. Kirjan kirjoittaja heräsi kiireiseen todellisuuteen luettuaan lehtiartikkelin minuutin pituisista saduista lapsille. Eihän aikuisella ole enempää aikaa lapselle lukemiseen, eihän? Ihmisiä kuolee liikenneonnettomuuksissa ylinopeuden vuoksi, vanhemmat käyttävät enemmän aikaa päivässä sähköpostin lukemiseen kuin lastensa kanssa leikkimiseen, pikkulapset kärsivät stressistä ja masennuksesta liiallisen aikataulutetun perhe-elämän vuoksi ja Japanissa on olemassa oma sanansa kuolemalle, joka johtuu liiallisesta työnteosta. Jo kirjan ensimmäisillä sivuilla totuus iskee päin pläsiä niin että korvissa kaikuu. Mikä meihin ihmisiin on mennyt? Inhoan kiirettä ja hoppua, ja minun on pitänyt opetella vain "olemaan". Kantapään kautta olen saanut kokea myös niitä fyysisiä oireita mitä tässäkin kirjassa mainitaan. Haluan rauhoittua, olla onnellinen ja ennenkaikkea terve. Lukekaa ihmiset, lukekaa ihmeessä!
This subject deserves a bigger picture. I recommend this book (In prase of Slow) for everyone, who's life is hectic and stressfull. The author, Carl Honoré, woke up in his reality when he was reading an article of one minute fairytales. That's all the time parents have reading to kids their evening stories? People die in traffic accidents because of speeding, parents use more time reading their email than playing with their kids during the day, small children are suffering from stress and depression 'cause their days are so scheduled and Japanese have come up with a word for dying caused by working too much. This book hits to the head from the very first pages. What on earth is up with us people? I hate rush, and I've had to learn just to relax and do absolutely nothing. I've learned the hard way what the stress and too much work and stress can cause. I want to settle down, be happy and most of all be healthy.
27.1.2012
Meet the neighbour
Vanhassa, rikkinäisessä, kuluneessa ja kulahtaneessa on jotain mikä viehättää minua suunnattomasti. Kuten naapurin ruosteinen aita ja postilaatikko. Mieleni tekisikin harrastaa löytöretkeilyä autiotaloihin ja muihin hylättyihin rakennuksiin. Ihan vain kuvausmielessä. Harrastusporukan keskuudessa taitaa kulkea sanonta, ota vain kuvia, jätä vain kengänjäljet. Tai jotain sinne päin. Tilaukseen voisin laittaa Fagerströmin, Rasan ja Willamon valokuvakirjan Viimeiset vieraat. Kirjaa saa ainakin täältä.
There is something amazingly fascinating in everything old, rusty and broken. Like in my neighbours rusty fence and mailbox. I'm thinking about starting urban exploration. Just photographing old, abandoned houses and other buildings. I think they say something like "take only pictures, leave only footprints". There is a fantastic finnish photograph book called Viimeiset vieraat (trans. last visitors) about animals that live in deserted houses. You can check out the book in here.
6.10.2011
Maailman ihanin tyttö
Yllätys rakkaimmalle.
Tämä kirja sai kiinnostumaan valtavasti voimaannuttavasta valokuvauksesta. Miina Savolaisen kirja kertoo kuvin ja sanoin kymmenen lastenkodissa varttuneen nuoren tytön matkasta eheyteen. Satumaisissa kuvissa tytöt ovat saaneet tuntea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi. Miina Savolainen on kehittänyt tämän projektin myötä voimauttavan valokuvan menetelmän parantavana voimana. Koulutuksia järjestetään mm. hoitoalan ammattilaisille. Kirja kuvineen on kerrassaan lumoava.
Tämä kirja sai kiinnostumaan valtavasti voimaannuttavasta valokuvauksesta. Miina Savolaisen kirja kertoo kuvin ja sanoin kymmenen lastenkodissa varttuneen nuoren tytön matkasta eheyteen. Satumaisissa kuvissa tytöt ovat saaneet tuntea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi. Miina Savolainen on kehittänyt tämän projektin myötä voimauttavan valokuvan menetelmän parantavana voimana. Koulutuksia järjestetään mm. hoitoalan ammattilaisille. Kirja kuvineen on kerrassaan lumoava.
2.10.2011
52 lähiötä
Olen NIIN hurahtanut valokuvaukseen ja valokuvakirjoihin. Viimeisin hankinta on Louise Hawsonin 52 Suburbs. Australialainen valokuvaaja asuu Sydneyssä ja tajusi eräänä päivänä olevansa vieras omassa kaupungissaan. Niinpä hän asetti itselleen tavoitteeksi kuvata yhden Sydneyn lähiön viikossa, vuoden ajan. Kuvissaan Louise tuo esiin sen mitä turisti ei yleensä näe, paikkoja joihin turistit eivät yleensä eksy. Hänen tapansa kuvata ja esittää kertomuksensa on erittäin inspiroivaa. Kuvia voi ihastella Louisen blogissa.
5.9.2011
Sydän
Illat pimenevät ja viimeisestä lukemastani kirjasta on aivan liian pitkä aika. Lukuintoni tulee ja menee kausittain, mutta nyt hyllyssä odottaa Patterson, jota en vielä ole kahlannut läpi. Taitaa olla niin, että tämä ilta tulee tuoksumaan kirjalle.
1.7.2011
Päivän anti
Päivä Helsingissä ystävän kanssa verotti myös hieman lompakkoa, kun muutama löytö tuli tehtyä. Marimekon tehtaanmyymälästä löytyi Siirtolapuutarha-mukeja sekä pillerirasia, Taito Helskystä lähti mukaan bambusta tehty Kiertin tiskirätti (pestävä) ja Suomalaisesta kirjakaupasta Ristomatti Ratian ja Janne Gröningin Saaressa -kirja. Beach House -kyltti oli Papagenan ikkunassa, ja se vain kolahti, joten kurvasimme sisään putiikkiin poimimaan sen hyvään talteen.
9.5.2011
INspiraatio
... iskee ainakin näitä kahtaa kirjaa selaillessa. Chocochili-ruokablogin Elinan kirjoittama Viiden tähden vegaani olisi ollut hyvällä hinnalla Kierrätystehtaalla myynnissä ja minä tyhmä en sitä ostanut lauantaina. Pyörähtäessämme paikan päällä uudestaan sunnuntaina maistamassa seinäkiipeilyn jälkeen Vegemestan hampurilaista, kirja oli jo myyty loppuun. Adlibriksestä sen saa suht edukkaaseen hintaan. Samasta nettikaupasta saisi tilattua Ekodekon, jossa on inspiroivia ideoita tehdä vanhasta uutta sisustamista ajatellen. Sormet syyhyää päästä molempien kirjojen kimppuun. Sillä aikaa hoidan kutinaa vinolla pinolla kirjaston kirjoja. Ja naputtelen tilauksen koneelle.
Tunnisteet:
DIY,
harrastukset,
kierrätys,
kirjat,
käsityöt,
ruoanlaitto,
ruoka,
sisustaminen
16.2.2011
Kirjoja ja kierrätystä
Nämä löytyivät eilisellä reissulla. |
Innostukseni kirjojen lukemiseen on lisääntynyt hurjasti viime vuosina. Makuni on hieman muuttunut, nuorempana upposi romantiikka, nykyisin dekkarit ja tositapahtumiin perustuvat kirjat. Hyvä kirja on parasta matkaseuraa niin loma- kuin työmatkoillekin. Okei, no ehkä toiseksi parasta (ainakin lomamatkoille). Australiassa hostellikulttuuri matkailijoiden keskuudessa kukoistaa ja siellä pokkareita/kirjoja sai joko vaihtaa, ottaa ilmaiseksi tai ostaa pikkurahalla useimmissa hostelleissa. Sieltä tämä lukuinnostus varsinaisesti ottikin tuulta alleen. Pitkillä bussimatkoilla ja biitsillä kirjat olivat erinomaista ajanvietettä. Kerrankin oli aikaa lukea. Kotosuomeen palatessa kiersimme entistä ahkerammin divareita ja kokoelma alkoi pikkuhiljaa karttua ja paisua.
Pääkaupunkiseudulla paras divari, johon olen tähän mennessä törmännyt, on Sörnäisten metroaseman lähistöllä sijaisteva Punainen Planeetta. Omistaja on usein paikalla ja on äärettömän ystävällinen ja asiantunteva. Ja antaa hyvän alennuksen useamman kirjan ostajalle. Putiikin valikoima on hyvä ainakin niissä kirjoissa, joita me enimmäkseen kulutamme. Samaisella omistajalla on myös vasta avattu toinen antikvariaatti ihan lähistöllä, Oranssi Planeetta, siellä tosin en vielä ole ehtinyt vierailla.
Fredrikinkadulla Helsingissä on myös pari hyvää divaria, Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa sekä siitä 50 metrin päässä oleva Sininen Uni antikvariaatti. Näistä ensimmäisessä on runsaasti eri kategorioihin kuuluvia kirjoja ja hyvät valikoimat mm. lasten-, manga- ja reseptikirjoja. Jälkimmäisestä löytyy myös vähän kaikkea.
Uudet kirjat ovat hirvittävän kalliita, joten mieluummin käytämme hyödyksemme antikvariaattien tarjontaa. Haalimme tiettyjä sarjoja tai tiettyjen kirjailijoiden kirjoja, ja hyvin niitä on löytynyt divareita kiertämällä. Kesäisin se tuntuu ihan olevan pieni ohjelmanumero. Ja uusia hyviä kirjailijoita tulee aina vastaan.
18.1.2011
Lukemisen ymmärtämisen harjoituksia
Helmikuun puolen välin jälkeen minua (meitä) odottaa pieni koitos. Ponnistus lienee suurempi kuin mitä äkkiseltään osasin odottaa. Niinpä tarvitsen harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Ja mikäpä miellyttävämpää treenaamista kuin lukea yhden suosikkikirjailijoistani dekkaria. In english. Ja keskittyä siihen niin suurella sydämellä, että ei ennen aamuseitsemää edes tajua olevansa väärässä junassa, vaan matkustaa junan vaihdon jälkeen samaan suuntaan kuin mistä alunperin oli tulossa. James Pattersson, you really are a captivating author!
19.12.2010
Kirjojen lumoava maailma
En ole koskaan ollut niin ahkera lukemaan kirjoja, kuin viimeisen kahden vuoden aikana. Reppureissussa aussilandiassa joissakin hostelleissa sai pokkareita ilmaiseksi, toisissa niitä pääsi vaihtamaan - lukemansa tilalle sai aina jotain uutta. Kätevää. Siellä ensimmäisen kerran tutustuin James Pattersonin ja Mary Higgins Clarkin kirjoihin ja olin aivan myyty. Nämä rikosromaanit veivät mukanaan kuin koski kaarnalaivaa. Parhaimmillaan ahmin kirjan per ilta. Takaisin Suomeen rantautumisen jälkeen olemme kiertäneet melkoisen ahkerasti divareita ja kirjahyllyyn onkin kertynyt jo mukava määrä luettavaa. Kun saan Pattersonit loppuun, taidan siirtyä Patricia Cornwellin luoman Kay Scarpettan kimppuun. Ja hei, tämähän on muuten tämän blogin sadas postaus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)