Yrtit kehiin

Kirjoitin lokakuussa yrttiruukuista, kun olin katsastellut erilaisia vaihtoehtoja. Tämän vuoden Habitare-messuilla tutustuin Indoor Gardenin Herb:ie 23:een, ja iskin silmäni sen esteettiseen - ihanan yksinkertaiseen ja kauniiseen ulkonäköön jo pitkän matkan päästä. Lähietäisyydeltä tuttavuutta tehdessäni olin likipitäen vakuuttunut siitä, että tuollainen tulee vielä joskus kodissani olemaan. Ruukku toimii vesiviljely-teknologialla, jolloin ruukku saa aina oikean määrän vettä ja ravinteita.

Ruukku on niin kallis, etten ole raaskinut ostaa sitä, mutta nyt se sattui olemaan Plaza Koti-lehden tilaajalahjana. Lehteä en ollut niinkään suunnitellut tilaavani, mutta nyt saan 10 numeroa sitäkin samaan hintaan. Valkoinen siis lähti tilaukseen!

Kuva: Plaza Koti.

Matkamessut

Pyörähdimme lauantaina matkamessuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli monta muutakin ihmistä ja kuhina oli kuin suuremmassakin muurahaiskeossa. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään erityistä mielessä, mutta lähdimme metsästämään hyviä tarjouksia ja hyviä vinkkejä. Jossain mielessä messut olivat pienoinen pettymys - ihmispaljoudessa oli hankalaa liikkua eikä meille sopivia tarjouksiakaan oikein löytynyt. Mutta messujen anti ei silti jäänyt mitättömäksi, hyviä vinkkejä saatiin, ja arpakuponkeja täytettiin roppakaupalla. Yksi messutarjouskin käytettiin, toukokuun lopulla vietetään viikonloppu Kööpenhaminassa ja Omenahotellista saatiin huone puoleen hintaan. Kun vielä Norwegian -lentoyhtiöltä löytyi erittäin halvat lennot, niin muru saa viettää hyvässä seurassa syntymäpäiviään kaupunkilomalla. Matkakuume on kova, ja muitakin matkasuunnitelmia on paljon...

Tupaantuliaisia

Viikonloppuna saimme erittäin mieluisin vieraan. Opiskeluaikainen kämppikseni soitteli jokin aika sitten, että on tulossa kaupunkiin ja tarjosimme mielellämme hänelle yösijan. Emme ole nähneet todella pitkään aikaan, ja vaikka vierailu olikin pikainen, tuntui kuin vuodet olisivat hävinneet ja kaikki olisi ollut kuin silloin aikanaan napapiirillä. Tupaantuliaisiakin saimme - hyödyllistä, ystäväni kotipaikkakunnan käsityötä ja vieläpä hyvännäköistä.

Edellinen tiskirätti alkaakin pian olla aikansa elänyt, eli tämä tuli tarpeeseen.

Pellavainen keittiöliina, Lapuan Kankurit.

Pompannappi saippua, Punatuli.

Downunder osa 2 - etelän auringossa

Perthistä ja Länsi-Australiasta matka jatkui Adelaiden kaupunkiin. Jostain syystä yksi päällimmäisistä mieleenjääneistä asioista oli yli 40 asteen helle yhdistettynä neljän hengen ilmastoimattomaan hostellihuoneeseen. Nukkumisesta ei meinannut kuumuudessa tulla yhtään mitään. Hyvääkin hostelli tarjosi - ilmaiseksi aamiaiseksi lettuja ja hedelmiä, sekä joka ilta uunituoretta omenapiirakkaa. Adelaiden kaupunki itsessään ei meitä oikein sykähdyttänyt, niinpä keskityimme lähinnä kaupungin ympäristön tutkimiseen.

Adelaiden rantahiekka oli melkoisen valkoista ja ihanan pehmeää, jos niin voi hiekasta sanoa.

Glenelgin auringonlaskua ihastelemassa.

Visiitti Kengurusaarille oli unohtumaton. Tässä Seal Bay, nimensä mukaisesti sieltä löytyi kymmenittäin hylkeitä aurinkokylpyjä ottamassa.

Remarkable Rocks, luonnollisesti muodostuneet veistosmaiset kivipatsaat.

Admirals Arch - hylkeiden leikkipaikka ja todiste meren taidosta muotoilla rantakalliota.

Lumileikkejä

Viihdyin lapsena pulkka- ja suksimäessä tuntikausia, eikä kyllästymisen rajaa tullut vastaan. Muistatteko minarit, ts. minisukset, jotka remmeillä kiinnitettiin kenkiin? Rakensimme ystävien kanssa hurjia hyppyreitä ja meillä oli niin hauskaa! Niitä suksiahan saa yhä ostaa, mutta nykynuorisolla taitaa olla ihan toisenlaiset intressit tänä päivänä. Minisuksia en enää omista, mutta hieno, musta tuliterä pulkka meiltä nyt löytyy. Manta Rayksi ristitty ahkiomme pääsi varsinaiselle neitsytmatkalleen tänään, kun kirmasimme lähikalliolle mäenlaskuun.

Vuosien varrella kertyneet luonnolliset pehmusteetkaan ei takamusta suojanneet, kun pulkka kiisi meidät kyydissään kaikenmaailman muhkuroista ja kumpareista. Hyvinhän tuo kävi kuntoilusta ja sopivan hengästymisenkin sai aikaan kiskomalla aikuisen ihmisen pulkassa aina sinne ylös mäenlaelle saakka. Hauska vaihtoehto kuntosalille! Vauhdinhurmaan pääsimme tuollaisella pienemmälläkin nyppylällä, vaikka eihän se vedä vertoja sille, kun vuosia sitten laskimme pelastuspulkalla laskettelurinnettä alas... Liekö rohkeus enää riittäisikään moiseen hulluuteen ;)

Kuume

Ihan hirveän kamalan iso kuume. Asunto-/remonttikuume. Tämänhetkiseen ASO-asuntoon ei viitsi laittaa rahaa - sen verran mitä seiniä maalattiin jokin aika sitten (ja nekin maalit saatiin sävytystä lukuunottamatta ilmaiseksi). Tulevaisuudessa siintää sellaisia suunnitelmia, ettei huonekaluihinkaan nyt viitsi satsata, eikä liiemmin sisustustavaraankaan. Vanhoilla siis mennään vielä jonkin aikaa. Tuunailua olen jonkin verran harrastanut ja sitä aion jatkaa tyydyttääkseni sisustamis- ja nikkaroimishimoni.

Suurin ongelma asunnossamme on säilytystilan puute. Niinpä nurkat täyttyy jos jonkinlaisista säilytysratkaisuista. Asiaa ei auta sekään, että olemme todella runsaalla kädellä luopuneet ylimääräisestä tavarasta.

Appiukon liki 30 vuotta sitten nikkaroima keinuhevonen on yksi aarteistamme.

Makuuhuoneen ainoasta kokonaisesta seinästä maalattiin hiekansävyllä noin 1/3 seinästä. Maalatun alueen molemmille sivuille jää valkoista seinää epäsymmetrisesti.

Eteisen pieni seinä maalattiin tummanruskealla, vaikka se pimentääkin eteistä entisestään. Päivänvalon heijastaessa valokuvissa näkyy kaikki pienet epätasaisuudet seinän maalipinnassa.

Haaveilla tietysti saa. Kuljen junalla töihin ja tuossa Mäkkylässä heti seuraavan pysäkin lähettyvillä juna ajaa sellaisen punatiilisen, kaksikerroksisen / -tasoisen talon ohi ja tämä nostattaa talokuumetta hitusen joka ikinen kerta. Kyseessä ei siis ole mikään perinteinen tiilinen omakotitalo - tämä on niitä, joista sisustuslehtien sivuilla saa seurata, kun sitä remontoidaan ja muutetaan nykyaikaan. Siinä on isot ikkunat, vino katto, ja voin vaan kuvitella millaiset tilat ja potentiaali piiloutuu useamman kuin neljän seinän sisälle. Sijainti ei siinä mielessä ole paras mahdollinen, että se on niin lähellä junarataa ja siinä on jotain teollisuusaluetta vieressä. Mutta talo on loistava!

Näissä merkeissä voisin suositella mielenkiintoista Muuntajan uusi aika -blogia, jossa voi seurata vanhan muuntajarakennuksen muuttumista kodiksi kahden arkkitehdin omakotiprojektina.

Löytöjä

Muru yllätti sunnuntaina töiden jälkeen viemällä ulos syömään ja leffaan. Italialaisen ravintolan tomaatti-chili-pasta oli makoisaa, tomaattibrushetat sen sijaan maistuvat kotona tehtynä paremmalta. Leffana oli Love and other drugs, joka oli ihan viihdyttävä - hauska, romattinen ja koskettavakin pläjäys. Syömisen ja leffan välillä jäi aikaa pyörähtää kaupoilla, ja Sellon KIVAkaupasta löytyikin aivan ihania isoja kynttilöitä. Käsinvaletut Home Creativen harmaa kynttilä näyttää siltä kuin se olisi valettu betonista. En vielä toistaiseksi raaskinut ostaa kuin yhden... Prismasta sen sijaan saimme tarjouksesta pieniä vuokia euron kappale - pääsen vihdoin kokeilemaan suklaafondantin tai jonkin vanukkaan tekemistä.

 

Ja tästä Novitan Huopanen-langasta aion tehdä jotain kivaa, mutten vielä paljasta mitä. :)