Kädellätekijän työhuone

Äiti sai aikanaan minulta innostuksen korttiaskarteluun. Hän on ollut innokas käsitöiden tekijä muutenkin, niin kauan kuin muistan. Nyt aika kuluu lähinnä korttien parissa ja innostus on paisunut melkoisen suuriin mittoihin, ainakin materiaalivalikoimaa ajatellen. Askarteluhuone on kuin aarreaitta. Ja siellä syntyvät kortit ovat tietenkin mielettömän hienoja. Täytyykin kaivella niitä varsinaisia tekeleitä jostain ja räpsiä muutama kuva tänne blogiin siitä, mitä äidin taitavissa käsissä syntyy.

Seinälle äiti on tehnyt taulun, jolla voi säilyttää kuvia, kortteja - mitä tahansa.

Värikäs nappikokoelma säilyy tallessa Riihimäen lasin isossa purkissa.

Puuvärit hauskasti jokainen omassa kolosessaan.

Mamman aarteita

Äidin tavaroita on niiiiin mukavaa penkoa.. Olen jo varannut itselleni yhtä sun toista, sitten kun raaskii niistä joskus luopua.

Äidin lapsena saama sienijakkara. Oli minunkin huoneessa aikanaan.

Vanha emalikattila.

Vanha helmitaulu sopisi vaikkapa työpöydälle koristeeksi.

Retro ompelukone. Pieni ja taitaa oikeasti toimiakin.

Vanha puinen kynttilänjalka viidelle kynttilälle.

Iittalan Kastehelmi-sarjaa.

Helena Tynellin Aurinkopullo.

Tämän mukin kuvio hurmaa.

Pullon suuhun sujautettava kynttilänjalka, uniikkia käsityötä.

Ulkona

Kanervat ovat saaneet osansa lumivaipasta.

Elmo-koira nauttii lumessa peuhaamisesta.

Tervetuloa.

Pajusta tehdyssä kellossa on tiukuna talipallo.

Linnuille riittää myös naposteltavaa.

Kotimaisemissa

Ah, ihanaa. Maaseudun rauhaa, hiljaisuutta. Jo yhden yön jälkeen olo on kuin olisi levännyt päiviä ja ollut pitkään poissa kaupungin hyörinästä. Taidan jäädä tänne, enkä palata enää takaisin... Viime yönä taisi olla täysikuu, ulkona oli yllättävän kirkasta myöhään illalla. Eikä mistään kuulu mitään. Love it.

Takapihalta alkava metsä on kuin sadusta.

Piha-aitta sopii maisemaan kuin nenä naamaan.

Räystäästä roikkuu veistosmainen lumimassa.

Aamuauringon valossa hanki kimaltaa tuhansin timantein.

Pakkanen on kuorruttanut puut ihanaan huurteeseen.

Lumi on kevyttä oksilla, hattaraa painona pensaiden.

Jo pelkästään kuvaa katsomalla voi "kuulla" hiljaisuuden.

Rakkaudesta kahviin

Kirjojen lumoava maailma

En ole koskaan ollut niin ahkera lukemaan kirjoja, kuin viimeisen kahden vuoden aikana. Reppureissussa aussilandiassa joissakin hostelleissa sai pokkareita ilmaiseksi, toisissa niitä pääsi vaihtamaan - lukemansa tilalle sai aina jotain uutta. Kätevää. Siellä ensimmäisen kerran tutustuin James Pattersonin ja Mary Higgins Clarkin kirjoihin ja olin aivan myyty. Nämä rikosromaanit veivät mukanaan kuin koski kaarnalaivaa. Parhaimmillaan ahmin kirjan per ilta. Takaisin Suomeen rantautumisen jälkeen olemme kiertäneet melkoisen ahkerasti divareita ja kirjahyllyyn onkin kertynyt jo mukava määrä luettavaa. Kun saan Pattersonit loppuun, taidan siirtyä Patricia Cornwellin luoman Kay Scarpettan kimppuun. Ja hei, tämähän on muuten tämän blogin sadas postaus!

Fiilistelyä

Kuten tuli aiemmin kirjoitettuakin, vietämme joulua maaseudun rauhassa. Pidän joulunajasta hirmuisen paljon, mutta tänä vuonna emme ole juurikaan joulua omaan kotiimme laittaneet. Pipareita tuli leivottua ja piparkakkutalo odottaa syöjiään, mutta joulutortutkin ovat jääneet tekemättä. Yhden sentään olen päässyt syömään. Kynttilöin ja pienin asioin joulua oollaan kuitenkin odoteltu.

Lahjaksi saatu tiskirätti pääsi vihdoin käyttöön.

Ystävältäni saatuun saviseen piparkakkuun voi tiputella piparintuoksuista öljyä.

Kampin ostoskeskuksessa joulu on koristeltu tällä tavoin.

Punaviinipullo jouluasussa.