Taikametsässä

Olen aina rakastanut lunta. Erityisesti ihanaa pehmeää puuteria, jolla laskettelusuksi tuntuu leijailevan taianomaisesti. Tai sitä kun suurensuuria lumihiutaleita sataa hiljalleen laskeutuakseen nenänpäähän. Sitä kun metsässä tuntuu olevan erityisen hiljaista ja sitä kun pakkaslumi natisee askelten alla. Myös sitä kun puiden oksat taipuvat kohti maata raskaan lumimassan niitä painaessa, heinänkorsissa kimaltaa jääpisaroita ja huurre saa ikkunalasin jäätymään ulkopuolelta. Kaunista! Nappasin tänään kameran mukaani ja kävin töiden jälkeen upottamassa jalkani hankeen lähimetsässämme. Metsässä kävely on mielestäni yksi parhaista keinoista rentoutua.