Where does the food come from?

Tämä ei ole kasvisyönnin tai veganismin puolesta puhumista, saarnaamista tai muuta sinne päin, kuten joku ehkä saattaa ajatella. Mutta ajattelin silti vinkata tästä Jenkeissä tehdystä dokumentista ruokamme alkuperästä. Jos tämä ei herätä ajatuksia siitä mitä suuhumme laitamme, niin sitten lienee katsojassa jotain hämminkiä. Dokumentti kertoo tehotuotannon ongelmista ja dokkari on aika ajoin suorastaan järkyttävää katsottavaa. Muutamaan otteeseen piti katse kääntää toisaalle. Niille, jotka karsastavat luomua, vannovat lihan nimeen ja mulkoilevat toisinajattelijoita, tässä olisi leffailtaan hieman vaihtelua. Katsokoon ken uskaltaa, saattaa näkökanta hieman muuttua.

Other than someone might think, this is not preaching about veganism or something likewise. I'd still like to give you a hint of this American document Food, Inc. It's a real story about where our food comes from and what huge trouble and consequences does mass production and factory farming bring to us and our globe. The document was quite disturbing to watch and I had to turn away from time to time. For those who think that there's nothing special about organic food, swear in the name of meat or glare at people who think differently - this is something you should consider when renting your next movie. Dare to watch this and you may start thinking differently as well.

Leffanaposteltavaa

Yritämme TAAS syödä terveellisemmin, ja olla repsahtamatta. Ruohonjuureen Helsingin Kampissa oli sitten viime käynnin ilmestynyt terveysbaari, josta sai mm. vehnänoras-shotteja. Juu, ei maistettu, vaan ostettiin tooosi rasvasia juuressipsejä, kun sattuivat olemaan tarjouksessa. Ärsytettiin varmaan eilen leffateatterissa kanssakatselijoita rapinalla, mutta kyllä oli hyvvää! Leffa oli Unknown, ihan kelpo pläjäys, ehkä hieman liikaa väkivaltaa ja räiskettä meidän makuun.

By the way, haluaisin uuden tatskan. Any brilliant ideas? Anyone?

Päiväretki Helsinkiin

Ystävä suositteli kahvikauppaa, joten pistäydyimme tänään Korkeavuorenkadulla. Samalla tuli tutkittua Marimekon suht tuore lippulaivamyymälä Kämp Galleriassa sekä luomua kauppaava Juuren Puoti. Tuhlasimme loput lahjakortin rahoista Stokkan herkkuun ja sitten pitikin jo kiiruhtaa Tennispalatsiin katsomaan Cherin ja Christina Aguileran tähdittämää leffaa nimeltä Burleski. Jalka vippasi musiikin tahdissa ja jälkeen jäi hyvä mieli. Reipasta musiikkia ja cabareeta, hyvää viihdettä. Kannatti käydä katsomassa. Saimme liput murun ystävältä - kiitos hänelle, muutoin olisi todennäköisesti jäänyt menemättä.

 

 

Leffafriikkikö?

Olen aina tykännyt katsoa elokuvia - en vain oikeastaan koskaan ole keräillyt niitä omiin varastoihini. Viimeisen kuukauden aikana on tullut kuitenkin hankittua useampikin elävä kuva ja leffassakin on tullut käytyä normaalia ahkerammin. Parasta antia pitkästä aikaa oli Danny Boylen elokuva 127 tuntia, joka kertoo uskomattoman tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan.

Aron Ralston on ulkoilmaihminen, joka lähtee tutuksi tulleeseen erämaahan retkelle - ilmoittamatta kenellekään ja jättäen kännykän kotiinsa. Sattumalta ote lipsahtaa kapeassa kanjonissa ja samalla iso kivenjärkäle putoaa kiilaten Aronin käden kallionseinämän ja kiven väliin.

Aron on jumissa. Ketään ei ole missään kuulomatkan päässä. Hän tarkistaa varustuksensa - olisiko mukana työkalua, millä kiven saisi jotenkin siirrettyä. Juomavettä on vain vähän, ruokaa sitäkin vähemmän. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtojaan. Kiinalainen linkkuveitsi kuluu kiveä vasten äkkiä ja Aron kiroaa kun jätti sen aidon sveitsiläisen kotiin. Vesi alkaa säännöstelystä huolimatta loppua. Aika kuluu ja epätoivo kasvaa ja Aron alkaa kuvaamaan videokameralle muistoksi rakkaimmilleen. Lopulta Aronin elossapysymisvietti voittaa kaiken muun ja hän tekee epätoivoiselta tuntuvan ratkaisun saadakseen itsensä irti ahdingostaan.

Vaikka elokuva rakentuu miltei pelkästään Aronin loukossa olemiseen, se pitää katsojan otteessaan ja miltei piinaavassa jännityksessä loppuun asti. Elokuvasta löytyy myös huumoria rankasta tarinasta huolimatta ja se jättää katsojalle sekä helpottuneen että liikuttavan olon. Minua elokuva kosketti kovasti, niinkuin useimmiten tositarinoihin perustuvilla elokuvilla on tapana tehdä.

James Francon roolisuoritus Aronina on loistava. SheKnows Entertainment.