30.1.2011

Mutakakku

Jos oli eilinen mukava päivä, niin ei jäänyt tämäkään huonommaksi. Päivä vierähti rattoisasti hyvän ruuan, viinin, Wiin ja ystävien seurassa. Kolmen ruokalajin lounaan päätti herkullinen  mutakakku, jonka ohje löytyy Fazerin leivontasuklaan pakkauspaperista.


200g tummaa Fazer Ögon Bak & Dessert suklaata
1 tl leivinjauhetta
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
200g voita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi ja suklaa ja kaada munasokerivaahtoon. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita varovasti. Kaada seos voideltuun ja jauhoitettuun pyöreään vuokaan (n. 25cm). Paista uunin keskiosassa n. 12 min. Kakun on hyvä antaa jäähtyä kunnolla ja jähmettyä. Sen voi hyvin valmistaa päivää ennen tarjoilua. Tämä tarjoiltiin tomusokerin sekä omatekoisten suklaakoristeiden kera.

29.1.2011

Rentoutumista ja hyvää oloa

Vietimme tämän päivän nauttien +35 asteen lämpötilasta. Ihanata ihanata! Käväisimme siis toistamiseen Vantaan Flamingo Spassa. Vesipuiston puolellakin pyörähdimme pari vesiliukumäkeä testaamassa, mutta pääasiallisesti aika kului K20-puolella. Tällä kertaa ihmisiä oli hurjasti enemmän kuin viimeksi, syynä varmasti lienee se, että näin viikonloppuisin porukkaa on huomattavasti enemmän liikenteessä. Suosittelen siis menemään arkipäivänä, tulee silloin 10 euroa halvemmaksikin.

Lilluimme +40 asteisessa vedessä, jossa tuntui kuin olisi kietoutunut ihanan pehmeään ja kevyeen pumpuliin sekä mineraalialtaassa, jossa sukeltaessa kaikki häly katosi ja kuului vain rentouttavaa musiikkia. Mineraalialtaassa sai nauttia myös poreiden rentouttavasta hieronnasta. Infrapunasaunasta ja suolahuoneesta haimme terveydelle hyviä vaikutuksia, ja tulihan sitä testattua myös muut saunat - suomalainen, biosauna, havusauna ja höyrysauna. Vielä kun ihmiset oppisivat kunnioittamaan sääntöjä ja käyttäytymään ihmisiksi, toisin sanoen olemaan hiljaa ja antamaan toisille rauhan rentoutua. Edelleenkin, suosittelen menemään arkipäivänä. Viimeksi samaisessa paikassa vierailumme sattui tiistaille ja meidän lisäksi kylpylässä oli kuusi ihmistä. Ihana rauha, vain hiljainen musiikki ja tunnelmallinen valaistus.

Suosittelen myöskin ottamaan rannekkeeseen luottoa tai lataamaan rahaa, jotta baarin puolelta voi janon yllättäessä hakea vaikka drinksun tai kaksi. Mutta ei liikaa, humalaiset örveltäjät pilaavat kaikkien tunnelman. Baarista saa ostettua myös pientä purtavaa ja niistä voi nautiskella vaikkapa pehmeillä sohvilla kylpytakkiin kietoutuneena. Erilaisia hoitojakin voi varata etukäteen, eivätkä ne muistaakseni verota kylpyläaikaa - sillä 35 eurollahan saa kylpeä 4 tunnin ajan ja kylpypyyhkeen lainaus kuuluu hintaan.

Mineraaliallas. Todellisuudessa siellä on huomattavasti hämärämpi valaistus.

Kuumavesialtaassa köllötellessä tulee sellainen olo kuin olisi jossain ulkomailla. Tunnelmallinen valaistus ja tumma katto saavat aikaan efektin kuin olisi ulkoilma-altaassa illan hämyssä.
Kuvat Iltalehti ja Turismiweb.ee.

26.1.2011

Kevättä rinnassa

Mikä ihana ilma ulkona onkaan! Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja pakkasta on -10 astetta - sopivan raikasta siis. Ostin eilen murulle vuosipäivän kunniaksi ison kimpun tulppaaneja ja nyt tuntuu kuin olisi kevät tullut. Kevättä taitaa olla rinnassa muutenkin. :)




25.1.2011

Ekologista astianpesua

Meillä on erittäin epäkätevä astianpesukone, nimittäin ruismoottorilla toimiva. Mutta siihen saakka, kun astianpesukonetta ei ole luksukseksi tähän arkeen, astiat pestään käsin. Olen lopen kyllästynyt Fairyn tiskiaineeseen, joka tuntuu jättävän astiat rasvaisiksi ja likaisiksi. Ruohonjuuresta meille annettiin ostostemme kaupanpäällisiksi Ecoverin astianpesuainetta kokeiltavaksi. Ah, miten puhdasta tuleekaan! Ecover ei perustu petrokemikaalisille ainesosille eikä se jätä haitallisia kemikaaleja astioihin. Sillä on suurin mahdollinen biologinen hajoamiskyky ja se rasittaa mahdollisimman vähän vesistöjä. Tuotetta ei ole testattu eläinkokein ja tuote on vegaaninen. Ilahduin kovin löytäessäni kyseistä asitanpesuainetta Prismasta. Ecoverista voi lukea lisää täältä.

Intialaisvaikutteista soijasuikalekastiketta

Olemme ihastuneet intialaiseen makujen maailmaan ja tänään pitkästä aikaa tuli tehtyä makunystyröitä kutkuttavaa ruokaa. Tässä kastikkeessa yhdistyy kaikki lempimakumme.



3 dl soijasuikaleita (vaihtoehtoisesti 300-400g kanaa)
6 dl vettä
loraus ketjap manis soijakastiketta
2 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl garam masalaa
½ limen mehu
500g paseerattua tomaattia
nokare voita
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 rkl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
1-2 rkl korianterijauhetta
1 rkl kurkumaa
2 tl kuivattua inkivääriä (tai vaihtoehtoisesti tuoretta raastettuna)
2 rkl curryjauhetta

Laita soijasuikaleet, vesi ja soijakastike kattilaan ja keitä 5-10 minuuttia kannen alla välillä sekoitellen. Kaada sitten vesi pois. Sekoita soijasuikaleet, jogurtti, limen mehu ja garam masala -mauste, anna marinoitua hetken aikaa. Paista pannulla voissa sipulit ja valkosipuli ja lisää sitten loput mausteet. Lisää pannulle soijasuikaleet jogurttimarinadin kera ja paista pari minuuttia. Lisää lopuksi vielä paseerattu tomaatti ja hauduta n. 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa mausteita (ohjeessa olevat maustemäärät ovat sinne päin..). Maku saa olla lempeän tulinen. Nauti naanleivän tai riisin kera.

Yrtit kehiin

Kirjoitin lokakuussa yrttiruukuista, kun olin katsastellut erilaisia vaihtoehtoja. Tämän vuoden Habitare-messuilla tutustuin Indoor Gardenin Herb:ie 23:een, ja iskin silmäni sen esteettiseen - ihanan yksinkertaiseen ja kauniiseen ulkonäköön jo pitkän matkan päästä. Lähietäisyydeltä tuttavuutta tehdessäni olin likipitäen vakuuttunut siitä, että tuollainen tulee vielä joskus kodissani olemaan. Ruukku toimii vesiviljely-teknologialla, jolloin ruukku saa aina oikean määrän vettä ja ravinteita.

Ruukku on niin kallis, etten ole raaskinut ostaa sitä, mutta nyt se sattui olemaan Plaza Koti-lehden tilaajalahjana. Lehteä en ollut niinkään suunnitellut tilaavani, mutta nyt saan 10 numeroa sitäkin samaan hintaan. Valkoinen siis lähti tilaukseen!

Kuva: Plaza Koti.

24.1.2011

Matkamessut

Pyörähdimme lauantaina matkamessuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli monta muutakin ihmistä ja kuhina oli kuin suuremmassakin muurahaiskeossa. Meillä ei ollut varsinaisesti mitään erityistä mielessä, mutta lähdimme metsästämään hyviä tarjouksia ja hyviä vinkkejä. Jossain mielessä messut olivat pienoinen pettymys - ihmispaljoudessa oli hankalaa liikkua eikä meille sopivia tarjouksiakaan oikein löytynyt. Mutta messujen anti ei silti jäänyt mitättömäksi, hyviä vinkkejä saatiin, ja arpakuponkeja täytettiin roppakaupalla. Yksi messutarjouskin käytettiin, toukokuun lopulla vietetään viikonloppu Kööpenhaminassa ja Omenahotellista saatiin huone puoleen hintaan. Kun vielä Norwegian -lentoyhtiöltä löytyi erittäin halvat lennot, niin muru saa viettää hyvässä seurassa syntymäpäiviään kaupunkilomalla. Matkakuume on kova, ja muitakin matkasuunnitelmia on paljon...

Tupaantuliaisia

Viikonloppuna saimme erittäin mieluisin vieraan. Opiskeluaikainen kämppikseni soitteli jokin aika sitten, että on tulossa kaupunkiin ja tarjosimme mielellämme hänelle yösijan. Emme ole nähneet todella pitkään aikaan, ja vaikka vierailu olikin pikainen, tuntui kuin vuodet olisivat hävinneet ja kaikki olisi ollut kuin silloin aikanaan napapiirillä. Tupaantuliaisiakin saimme - hyödyllistä, ystäväni kotipaikkakunnan käsityötä ja vieläpä hyvännäköistä.

Edellinen tiskirätti alkaakin pian olla aikansa elänyt, eli tämä tuli tarpeeseen.

Pellavainen keittiöliina, Lapuan Kankurit.

Pompannappi saippua, Punatuli.

Downunder osa 2 - etelän auringossa

Perthistä ja Länsi-Australiasta matka jatkui Adelaiden kaupunkiin. Jostain syystä yksi päällimmäisistä mieleenjääneistä asioista oli yli 40 asteen helle yhdistettynä neljän hengen ilmastoimattomaan hostellihuoneeseen. Nukkumisesta ei meinannut kuumuudessa tulla yhtään mitään. Hyvääkin hostelli tarjosi - ilmaiseksi aamiaiseksi lettuja ja hedelmiä, sekä joka ilta uunituoretta omenapiirakkaa. Adelaiden kaupunki itsessään ei meitä oikein sykähdyttänyt, niinpä keskityimme lähinnä kaupungin ympäristön tutkimiseen.

Adelaiden rantahiekka oli melkoisen valkoista ja ihanan pehmeää, jos niin voi hiekasta sanoa.

Glenelgin auringonlaskua ihastelemassa.

Visiitti Kengurusaarille oli unohtumaton. Tässä Seal Bay, nimensä mukaisesti sieltä löytyi kymmenittäin hylkeitä aurinkokylpyjä ottamassa.

Remarkable Rocks, luonnollisesti muodostuneet veistosmaiset kivipatsaat.

Admirals Arch - hylkeiden leikkipaikka ja todiste meren taidosta muotoilla rantakalliota.

23.1.2011

Lumileikkejä

Viihdyin lapsena pulkka- ja suksimäessä tuntikausia, eikä kyllästymisen rajaa tullut vastaan. Muistatteko minarit, ts. minisukset, jotka remmeillä kiinnitettiin kenkiin? Rakensimme ystävien kanssa hurjia hyppyreitä ja meillä oli niin hauskaa! Niitä suksiahan saa yhä ostaa, mutta nykynuorisolla taitaa olla ihan toisenlaiset intressit tänä päivänä. Minisuksia en enää omista, mutta hieno, musta tuliterä pulkka meiltä nyt löytyy. Manta Rayksi ristitty ahkiomme pääsi varsinaiselle neitsytmatkalleen tänään, kun kirmasimme lähikalliolle mäenlaskuun.

Vuosien varrella kertyneet luonnolliset pehmusteetkaan ei takamusta suojanneet, kun pulkka kiisi meidät kyydissään kaikenmaailman muhkuroista ja kumpareista. Hyvinhän tuo kävi kuntoilusta ja sopivan hengästymisenkin sai aikaan kiskomalla aikuisen ihmisen pulkassa aina sinne ylös mäenlaelle saakka. Hauska vaihtoehto kuntosalille! Vauhdinhurmaan pääsimme tuollaisella pienemmälläkin nyppylällä, vaikka eihän se vedä vertoja sille, kun vuosia sitten laskimme pelastuspulkalla laskettelurinnettä alas... Liekö rohkeus enää riittäisikään moiseen hulluuteen ;)





20.1.2011

Kuume

Ihan hirveän kamalan iso kuume. Asunto-/remonttikuume. Tämänhetkiseen ASO-asuntoon ei viitsi laittaa rahaa - sen verran mitä seiniä maalattiin jokin aika sitten (ja nekin maalit saatiin sävytystä lukuunottamatta ilmaiseksi). Tulevaisuudessa siintää sellaisia suunnitelmia, ettei huonekaluihinkaan nyt viitsi satsata, eikä liiemmin sisustustavaraankaan. Vanhoilla siis mennään vielä jonkin aikaa. Tuunailua olen jonkin verran harrastanut ja sitä aion jatkaa tyydyttääkseni sisustamis- ja nikkaroimishimoni.

Suurin ongelma asunnossamme on säilytystilan puute. Niinpä nurkat täyttyy jos jonkinlaisista säilytysratkaisuista. Asiaa ei auta sekään, että olemme todella runsaalla kädellä luopuneet ylimääräisestä tavarasta.

Appiukon liki 30 vuotta sitten nikkaroima keinuhevonen on yksi aarteistamme.

Makuuhuoneen ainoasta kokonaisesta seinästä maalattiin hiekansävyllä noin 1/3 seinästä. Maalatun alueen molemmille sivuille jää valkoista seinää epäsymmetrisesti.

Eteisen pieni seinä maalattiin tummanruskealla, vaikka se pimentääkin eteistä entisestään. Päivänvalon heijastaessa valokuvissa näkyy kaikki pienet epätasaisuudet seinän maalipinnassa.

Haaveilla tietysti saa. Kuljen junalla töihin ja tuossa Mäkkylässä heti seuraavan pysäkin lähettyvillä juna ajaa sellaisen punatiilisen, kaksikerroksisen / -tasoisen talon ohi ja tämä nostattaa talokuumetta hitusen joka ikinen kerta. Kyseessä ei siis ole mikään perinteinen tiilinen omakotitalo - tämä on niitä, joista sisustuslehtien sivuilla saa seurata, kun sitä remontoidaan ja muutetaan nykyaikaan. Siinä on isot ikkunat, vino katto, ja voin vaan kuvitella millaiset tilat ja potentiaali piiloutuu useamman kuin neljän seinän sisälle. Sijainti ei siinä mielessä ole paras mahdollinen, että se on niin lähellä junarataa ja siinä on jotain teollisuusaluetta vieressä. Mutta talo on loistava!

Näissä merkeissä voisin suositella mielenkiintoista Muuntajan uusi aika -blogia, jossa voi seurata vanhan muuntajarakennuksen muuttumista kodiksi kahden arkkitehdin omakotiprojektina.

19.1.2011

Löytöjä

Muru yllätti sunnuntaina töiden jälkeen viemällä ulos syömään ja leffaan. Italialaisen ravintolan tomaatti-chili-pasta oli makoisaa, tomaattibrushetat sen sijaan maistuvat kotona tehtynä paremmalta. Leffana oli Love and other drugs, joka oli ihan viihdyttävä - hauska, romattinen ja koskettavakin pläjäys. Syömisen ja leffan välillä jäi aikaa pyörähtää kaupoilla, ja Sellon KIVAkaupasta löytyikin aivan ihania isoja kynttilöitä. Käsinvaletut Home Creativen harmaa kynttilä näyttää siltä kuin se olisi valettu betonista. En vielä toistaiseksi raaskinut ostaa kuin yhden... Prismasta sen sijaan saimme tarjouksesta pieniä vuokia euron kappale - pääsen vihdoin kokeilemaan suklaafondantin tai jonkin vanukkaan tekemistä.



Ja tästä Novitan Huopanen-langasta aion tehdä jotain kivaa, mutten vielä paljasta mitä. :)


18.1.2011

Lukemisen ymmärtämisen harjoituksia

Helmikuun puolen välin jälkeen minua (meitä) odottaa pieni koitos. Ponnistus lienee suurempi kuin mitä äkkiseltään osasin odottaa. Niinpä tarvitsen harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Ja mikäpä miellyttävämpää treenaamista kuin lukea yhden suosikkikirjailijoistani dekkaria. In english. Ja keskittyä siihen niin suurella sydämellä, että ei ennen aamuseitsemää edes tajua olevansa väärässä junassa, vaan matkustaa junan vaihdon jälkeen samaan suuntaan kuin mistä alunperin oli tulossa. James Pattersson, you really are a captivating author!



13.1.2011

Tim Tam

Ystävä palasi Thaimaan lomaltaan ja tuli tänään tuliaisten kera kyläilemään. Hän oli nähnyt minimarketissa TimTameja ja oli heti ajatellut meitä! Ihanaa, miten joku voi näinkin pienellä asialla ilahduttaa. Pelkästään se, että hän oli tullut ajatelleeksi meitä, lämmittää mieltämme kovasti.

Australiassa matkustellessa tutustuimme näihin australiaisten ikisuosikkeihin - Arnott'sin TimTam kekseihin. Keksit muistuttavat pikemminkin suklaapatukoita kuin keksejä. Ne ovat niiiiiiiin hyviä. :) Loppureissusta ahdoimme napamme täyteen TimTameja, sillä kaikkia makuja piti tietysti maistella. Meidän suosikkimme on ehdottomasti TimTam Crush Mint Crisp. Nämä tuliaiset tosin maistuivat erityisen hyvältä pitkän TimTam -tauon jälkeen. Nautimme nämä nyt suurella sydämellä ja jäämme odottelemaan Australian ystäviemme Suomen lomaa - TimTameja on laitettu tilaukseen jo viime visiitin yhteydessä. :)

12.1.2011

Leipäpussi ja tuoreet sämpylät

Ostin jokin aika sitten Marimekon Puutarhurin parhaat -kangasta aikomuksenani päällystää eteisen säilytyspenkkien kannet sillä. Kotona kangasta mallatessani totesin, ettei se sopinutkaan penkkeihin, kuten olin kuvitellut. Niinpä se jäi odottelemaan inspiraatiota muuhun käyttöön. Eilen sitten innostuin tekemään kankaasta leipäpussukan. Koska meillä ei tällä hetkellä ole ompelukonetta, enkä tähän hätään saanut mistään sellaista lainattuakaan, niin kursin pussukan kokoon ihan perinteisesti langalla ja neulalla. Ainakin näkyy takuuvarmasti oma kädenjälki!

Pussukassa säilytetään leivät keittiön tasolla, tosin näihin kuviin se sai lämpimikseen tuoreet sämpylät, joita innostuin leipomaan tänään. Sämpylöiden pohjana on luomukaurahiutaleista tehty puuro, ja sitten sekaan on heitetty luomusämpylä- ja luomuvehnäjauhoja, kuivahiivaa, maitoa, auringonkukan-, seesami- ja pellavansiemeniä sekä ohra- ja ruishiutaleita, vehnälesettä, suolaa ja siirappia. Tarkaa ohjetta en osaa kirjoittaa, koska tein taikinan ihan mututuntumalla, mutta suht löysää se saa olla. Paistoin sämpylät 175 asteessa n. 20 minuuttia (tarkkailin koko ajan milloin ovat kypsiä). Uunin pohjalle kannattaa laittaa vettä astiassa, jolloin sämpylät eivät kuivu paistuessaan.



Pussukka on todellisuudessa aika paljon korkeampi, sitä voi siis "säädellä" sisällön  mukaan.

11.1.2011

Hurjastelua


Netin kautta tilattuna hyvällä tarjouksella löytynyt Mario Kart-peli Wiille kaahasi meille eilen illalla kotiinkuljetuksena. Piti käydä tänään vielä ostamassa alle kympillä toinen ratti, jotta pääsee murun kanssa kunnolla kilpa-ajon tunnelmaan. Tässä pelissä voi pörrätä myöskin moottoripyörällä. Ensimmäiset kisat tuntuivat vähän turhankin helpoilta, mutta onneksi haastettakin löytyy. Super Mariosta tutut hahmot seikkailevat tässäkin pelissä. Koukuttavaa.
Jo aiemmin tulin hankkineeksi Points-kortin, jolla voi ostaa Wiille suoraan pelejä nettiin yhdistettynä. Sieltä löytyvät vanhat klassikot ja ne saa kätevästi muistikortille talteen. Vielä en ole ehtinyt Wii Shopissa pisteitä tuhlaamaan, mutta ostoslistalla ovat ainakin pari Segan Sonic-peliä.

10.1.2011

Kasvislasagne



Tämä taitaa olla muuntumassa ruokablogiksi.. No ei sentään, mutta tämän herkkureseptin aion kyllä jakaa. Ostin Citymarketista tuorepasta-lasagnelevyjä ja pyörittelin päässäni reseptiä. Tähän sitten päädyin ja maukasta sain aikaiseksi.

Tomaattikastike:
2 rkl oliiviöljyä
2 yksikyntistä valkosipulia
3 porkkanaa hienona raasteena
500g paseerattua tomaattia
nippu tuoretta basilikaa
vastarouhittua mustapippuria
ripaus suolaa ja sokeria

Ruskista kattilassa öljyssä murskatut valkosipulit. Lisää porkkanaraaste ja paseerattu tomaatti sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Lisää lopuksi hienonnettu basilika, sekoita ja anna hautua 5 minuuttia.

Soijarouhekastike:
1½ dl tummaa soijarouhetta
3 dl vettä
2 rkl Ketjap Manis -soijakastiketta
1 Fond du Chef -kasvisliemivalmisteannos tai kasvisliemikuutio
1 sipuli pilkottuna
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
1 rkl savunmakuista grillikastiketta
jauhelihamaustetta
yrttisekoitusta
paprikajauhetta
chiliä
puoli purkillista smetanaa
pieni pala mustaa Koskenlaskijaa

Laita kattilaan vesi, soijarouhe, kasvisliemivalmiste ja soijakastike. Keitä hiljalleen sekoitellen n. 5 minuuttia. Kuullota sipuleita hieman ja lisää ne soijarouheen sekaan. Lisää venhäjauhot ja 1 dl vettä kattilaan. Sekoita. Lisää myös mausteet, juusto ja smetana. Anna hautua 5-10 minuuttia ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita.

Lisäksi tarvitset:
tuorelasagnelevyjä (minulla meni miltei kaksi pakkausta isoon vuokaan)
1 kesäkurpitsa ohuina siivuina

Peitä vuoan pohja lasagnelevyillä. Lado sitten joka toiseen kerrokseen soijarouhekastiketta ja joka toiseen tomaattikastiketta. Tomaattikastikkeen päälle laita aina kesäkurpitsasiivuja. Jätä päällimmäiseksi tomaattikastike ja kesäkurpitsasiivut. Kesäkurpitsojen päälle voi suihkauttaa oliiviöljyä ja ripotella mustapippuria ja basilikaa. Vastaavasti voi laittaa juustoraastetta, mutta sitä tämä lasagne ei kylläkään kaipaa. Paista 170 asteessa noin 20-25 minuuttia tai tuorepastapakkauksen ohjeen mukaan.



7.1.2011

Rakkaudesta pitsaan

Löysin vähän kuin vahingossa Voisilmäpeliä-blogin. Sieltä silmille hyppäsi pitsaresepti, joka tarvitsee kypsyttelyä hieman pidemmän kaavan mukaan. Melkoista hifistelyä tämän pitsan teko, mitä aineksiin ja tekoaikaan tulee. Tähän reseptiin käytetään erikoisvehnäjauhoja "tipo 00", mikä tarkoittaa italiaksi tyyppiä. Suomalaisilla jauhoilla voi tulla hieman liian löysää taikinaa. Kovin kauas ei tarvitse mennä kalaan metsästääkseen tätä jauhoa, sillä sitä saa Lidlistä Biotrendin merkin alta Organic Strong White Bread Flour -nimellä. Pakkauksen italiankielisessä tuoteselostuksessa on maininta typo 00. Tomaattikastikkeessa on käytetty Mutti -merkkistä säilyketomaattia, josta olen lukenut kehuja kovasti, mutten vielä tätä ennen kokeillut. Mutti -tomaatit on kypsytetty Italiassa auringon alla ja poimittu käsin. Tuotteet ovat lisäaineettomia ja merkkinä italiassa jo 100 vuotta vanha. Näitä tomaatteja on vihdoin tullut meidän lähi Prisman valikoimiin! Maku erottuu huomattavasti muista säilyketomaateista.


Tomaattikastike:

1 purkki paseerattua Mutti-tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
2 yksikyntistä valkosipulia pilkottuna / murskattuna
3-4 rkl oliiviöljyä
vastarouhittua mustapippuria
tuoretta basilikaa hienoksi pilkottuna
ripaus suolaa
1 tl sokeria
kuivattua yrttisekoitusta

Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja ruskista silputut valkosipulit. Lisää loput ainekset ja keitä kasaan n. 15min. Tarkista maku.

Pitsapohja:

180 g kylmää vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300 g 00-vehnäjauhoja

Tämä on sitten grammatarkkaa puuhaa :). Murenna ja sekoita tuorehiiva KYLMÄÄN veteen, käytä apuna vispilää. Lisää suola ja lopuksi jauhot, sekoita, mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä taikinakulho muovikelmulla ja kohota jääkaapissa 48 tuntia.
Kuumenna uuni 300 asteeseen, jätä pelti tai leivinkivi kuumenemaan uunin sisälle. Varaa täytteet valmiiksi, pitsan täyttö pitää tapahtua nopeasti.


Jaa taikina kahteen osaan. Käsittele varovasti! Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Taikinaa ei saa kaulia, vaivata tms. Ota taikinan reunasta kiinni kaksin käsin ja ala pyöritellä kuten rattia kädessä, taikina venyy pikkuhiljaa pohjaksi. Kun se on sopivan kokoinen, nosta se kuumalle pellille ( tai leivinkivelle). Täytä nopeasti ja nosta uuniin ylätasolle paistumaan 4-5 minuutiksi. Seuraa koko ajan, ettei pääse palamaan.

Tässä paistuu versioista ensimmäinen, johon ei tullut perinteiseen italialaiseen tapaan mitään muuta kuin tomaattikastiketta ja uunista poisoton jälkeen tuoreita rucolan lehtiä.

Onnistuessaan tämä pitsa on mitä mainioin. Pohja ja reunat ovat rapeita, reunan ollessa sisältä kuitenkin pehmeä. Ilmakuplat ilmestyvät pitsan reunoihin aivan kuten pitääkin. Taikinaa on helppo käsitellä. Meillä pohja otti hieman jostain kohtaa peltiin kiinni, pieni määrä jauhoja voisi auttaa asiaa. Kannattaa varoa myöskin, ettei pohjasta tule liian ohutta, jos aikoo laittaa paljon ja kosteahkoa täytettä. Tästä lähtien meillä valmistetaan pitsat ehdottomasti tämän pidemmän kaavan mukaan! Ikinä aiemmin ei omatekoiset pitsat ole olleet näin makoisia!

Toisen pitsan täytteessä on punasipulia, punaista paprikaa, artisokan sydämiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaatteja, kapriksia ja fetaa (ja juustoraastetta). Uunista tulon jälkeen pitsaan voi lisätä vielä hieman smetanaa.

Downunder

Kaksi vuotta sitten Hongkongista lento suuntasi kohti Australiaa, tarkemmin sanottuna Australian lounaisosaan Perthin kaupunkiin. Muistan niin selvästi sen, miten lentokentältä astuimme ovesta ulos keskellä yötä, kun kuumahko ulkoilma henkäisi yllemme. Kyyti hostellille kulki väärää puolta tietä ja miten epätodelliselta olo tuntuikaan. Ei olisi nukkumaan malttanut käydä! Parin hostelliyön jälkeen ystävällinen lentokoneessa tapaamamme vanhaherra John majoitti meidät luokseen ja Johnin luksustalo olikin tukikohtanamme lännessä ollessa. Teimme viikon reissun bussilla kera oppaan ja muutaman muun backpackarin kanssa ylös länsirannikkoa aina Exmouthiin asti. Muistorikas reissu liki +50 asteen lämmössä ja bussista hajosi ilmastointi jo toisena päivänä. Kuumuuden kestävyyttä testattiin, mutta maisemat, kokemukset ja ihmiset olivat kertakaikkiaan huippuja!

Pinnacles.

Tom-kenguru Greenoughin villieläinpuistossa.

Kalbarrin rannikkoa.

Nature's Window.

Hamelin Pool.

Shell Beach. Ranta"hiekka" oli pelkkää pientä valkoista simpukkaa.

Monkey Mia. Villidelfiinit tulivat kala-aterille aivan rantahiekan tuntumaan joka päivä samaan aikaan.

Pelikaanit olivat myös kesyjä Monkey Mian rannalla.

Lämpötila varjossa.

Tietä silmänkantamattomiin.

Coral Bayssä käytiin snorklaamassa. Nähtiin tiikerihai ja merilehmä ja paljon paljon muita mereneläviä.

Exmouth.

Lautailemassa dyyneillä Geraldtonissa.