Mangon "muuvssit" ja Mocan murkinat

Ajattelin kirjoittaa tänne hieman lisää meidän Mango- ja Mocca-kissoistamme. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös Mangolla: Mangusti, Kusti, Orvokki, Pöllö, Riiviö, Pöljä, ADHD... Ja noitahan riittää... Mango on syntynyt keskosena, ja olemmekin Mangon luonteenlaadun syytä hakeneet juuri tuosta. Moccaan verrattuna Mango on oikea ADHD-luupää. Tämä siis kaikella rakkaudella. :) Mangolla on aivan oma päänsä, totteleminen tai virheistä oppiminen ei kuulu hänen luonteenpiirteisiinsä, ei sitten niin ollenkaan. Mango on motorisesti äärimmäisen taitava, ja on ollut rohkea jo pienestä pitäen. Uhkarohkeimmat temput on nähty suihkuverhotangon päällä kiipeiltynä. Pyykinkuivaustelineellä harrastetaan trapetsitaiteilua ja pari kertaa neiti on pudonnut katon rajaan asetetulta hyllyltä lattialle. Mangon vakiovarusteisiin kuuluu "mitäh, mä en tajuu"-ilme sekä kova fetissi piiloutua laukkujen ja tyynyliinojen sisään. Mangon kanssa keskustelu sujuu puhtaasti englanninkielellä, tyyliin "mom, mommyyyy, whyyyyy". Pörinää harrastetaan sylissä, jossa pitää pyöriä ja pöristä vuorotellen, kellahtaa välillä kyljelleen ja sitten taas jatkaa siitä mihin jäi, kunnes löytää hyvän asennon pelkkään pörisemiseen. :) Niin, ja Mango tykkää lapsista!

Epäilen myöskin, että Mangon selkäranka on tehty kumista. Huomaa etutassut. :)

Tässä siis yllätin neidin pesemästä intiimimpiä paikkojaan. Mangon istuma-asennothan eivät ole sieltä perinteisimmästä päästä!

Mocca taasen ei koettele juurikaan enää meidän hermojemme kestävyyttä. Pienempänä se oli koko ajan pomppimassa tiskipöydällä ja varastamassa ruokaa, mistä ikinä sitä kiinni saikaan. Mocca on huomattavasti arempi Mangoa, on ollut alusta lähtien. Hän aina ensin tuumaa ja tekee vasta sitten - jos uskaltaa. Moccaa viluttaa lähes aina, ja paras paikka onkin mamman syli. Tai patteri. Syliin yleensä odotetaan ja kumpi sattuu sohvalle ensimmäisenä istahtamaan niin tämä kamikaze syöksyy viivana huristen ja pöristen hakemaan paikkaansa "auringossa". Jos tuosta alusta nyt sai sellaisen kuvan, että ruoka ei enää näyttele pääosaa Mocan elämässä, niin asia ei niin kuitenkaan ole. Yritäpäs syödä mitä tahansa rauhassa, niin ei onnistu ilman etteikö Mocca olisi osaansa kärkkymässä. Hän myös tuntuu tuntevan kellonajat, ja on aina ruoka-aikaan jo valmiiksi kuppinsa ääressä odottamassa. Jos emäntäväki sattuu aamulla vapaapäivänään nukkumaan kello kuutta pidempään niin vinkuva (niin, reppana ei osaa naukua) herätyskello oven takana pitää takuulla huolen siitä, että ainakin emännät saadaan hereille, vaikkei sitä ruokaa siitä hyvästä seuraisikaan ainakaan sillä sekunnilla. Mocan eduksi sanottakoon, että hän on ihanan sosiaalinen omiensa kanssa, ja rakastaa läheisyyttä ja paijaamista, leikkii "heitä ja hae"-leikkiä sekä tekee mielettömiä hyppyjä.

Ihania ja rakkaita kissoja molemmat, ja Devonien luonne on kyllä mahtava! Hauskaa, hellyyttä ja hyvää mieltä riittää!